Suomen mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri kritisoi sitä, että tiedotusvälineissä välineellisyys on noussut tavoitteeksi. Poliitikoilla on päämäärät hautautuneet välineitten alle. Puhutaan käsittämätöntä kieltä, vakausmekanismeistä, europondeista ym. EU:n pelastuskeinoista, jotka kaikki menee tavan ihmisiltä ihan sekaisin. Käytetään vaikeaa kieltä ja käsittämätömiä lyhenteitä. Jatkuva uutisointi euroalueen ja maailman talouden luhistumisesta suorastaan horjuttavat kansalaisten mielenterveyttä. Tämä lisää masentuneisuutta. Sellaista masentuneisuutta, johon liittyy motivaation ja tulevaisuuden uskon murtumista.
Mikä oli euroalueen alkuperäinen päämäärä? Se oli ihmiskunnan tasa-arvon vahvistaminen. Tuntuu kuin tämän ovat poliitikot unohtaneet. Poliitikkojen tulisi enemmän kirkastaa päämääriä ja sen mukaisesti pitäisi käsitellä eri välineitä varsinaisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Näin Pekka Sauri Kuusamossa.
EU on iso maailmanlaajuinen asia. Sen kanssa olemme joutuneet elämään - taihdoinpa tai emme. Myöskin tulevaisuudessa, näin uskon. Mutta meitä paljon lähempänä olevat asiat ovat myös tärkeitä, elleivät paljon tärkeimpiä.
Kansalaisopistokin on väline
Kansalaisopistokin on väline. Sen tavoite on omalta osaltaan auttaa ihmisiä elämään rikasta elämää. Tavoitteena tuoda iloisuutta ja elinvoimaa ihmisten mieliin. Tasa-arvoisuutta ja tasavertaisuutta ihmisten kesken. Kannustaa oppimaan uutta, oppimaan kenties uudella tavalla. Vahvistaa yhteisöllisyyttä, johdattaa tuntemaan itsensä entistä paremmin. Opistossa tartutaan ihmisten haluun kehittää itseäään. Sellaisilla hinnoilla ja siten järjestettynä, että opisto olisi kaikkien saavutettavissa. Tiedän, että opistoissa ajatellaan paljon opiston olemassaolon tarkoitusta. Mutta kokemuksesta tiedän myös, että päämäärä saattaa lahmaantua työnteon arjessa. On elintärkeää ottaa joka päivä suuntaa kohti opiston varsinaista tarkoitusta.
Erityisesti ajattelen opistoissa ryhmäkoon viisautta. Taloudellisten ja opetuksellisten syitten lisäksi sillä on aivan erityinen merkitys tuomaan yhteisöllisyyttä. Ryhmä on opiston yhteisöllisyystavoitteen kantasolu. Se auttaa oppimista, toinen toisensa tsemppaamista, innostaa yhtähyvin opettajaa kuin kurssilaisia. Motivoi, kannustaa ja lisää itsetuntemusta. Auttaa osallistujaa ankkuroitumaan itseensä. Muitten kautta lisää elämän ymmärtämistä.
Näin siis parhaimmillaan. Itse kullakin on oikeus olla ryhmässä kiinteästi tai vähemmän tiiviisti. Uskon kuitenkin , että kaikissa tavoissa olla mukana ryhmässä, ryhmällä on osallistujilleen enemmän merkitystä kuin ensi silmäyksellä näyttää.
Yksin olo voi olla monelle helpotus. Yksinäisyyttä välillä varmasti jokainen välillä jopa kaipaa. Mutta on paljon ihmisiä, joille - näin uskon - yksinäisyys ja kaikki mitä siihen liittyy on monen vaivan ja kärsimyksen alkulähde. Opistot, järjestöt ja kaikki muut, jotka saavat ihmisiä kokoontumaan yhteen, tekevät erittäin arvokasta kansanterveystyötä. Niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti.
Vade mecum
Vade mecum - kulje kanssani- oli tämän syksyisen blogikirjoittelun juoni. Ken tätä luki, kulki pikku pätkän kanssani tämän syyskauden ajan. Lämmin kiitos siitä!
Joitakin vaikeasti avautuvia kirjoja olisi palkitsevaa lukea opiston lukupirissä, vaikkapa vain yksi luku kerrallaan ja jatkaa lukukausittain niin kauan kuin lukemista riittää. Jos piiriä vetäisi sellainen henkilö joka jakaisi hiukan tehtäviä kustakin luvusta piiriläisille, voisi kirja avautua aivan uudella tavalla. Piiriä vedettäisiin siis jonkinlaisessa seminaarihengessä. Ainakin kaunokirjallisuuden osalta tällaisia lukupiirejä on luultavasti ollut tai ehkä on nytkin.
VastaaPoistaUudenlainen lukupiiri voisi olla tietokirjapohjainen. Suomessa ilmestyy paljon hyvää tietokirjallisuutta jonka lukeminen lukupiirissä voisi syventää lukukokemusta, varsinkin jos vetäjä olisi alan ihminen. Piiriläisten omat mahdollisesti hyvinkin erilaiset osaamistaustat toisivat keskusteluihin varmasti värikkyyttä. Esimerkiksi ihan suomalaistenkin kirjoittajien voimin meillä on ilmestynyt tasokkaita yleistajuisia kirjoja mm. evoluutiosta, modernista fysiikasta tai tähtitieteestä. Lisäksi monet käännöskirjat saattaisivat kaivata syventävää käsittelyä, varsinkin kun niissä lukija joutuu miettimään sitäkin, että onko kääntäjä nyt varmasti ollut ihan tilanteen tasalla.
Tietokirjojen lukijat jäävät nykyisellään turhan yksin. Ei ole yhteisöä jota vasten voisi peilata omia kirjojen lukemisen kautta synyneitä ajatuksiaan. Tätä kautta löytyisi myös yhteyksiä samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten välille.