Mieltä piristää uusien asioiden tutkailu ja uuden oppiminen. Jos vain vanhassa , tutussa ja turvallisessa pysyy, kyllä aivan varmasti jämähtää paikalleen. Nimenomaan henkisesti. Alussa kenties tuntuu ihan mukavalta, kaiken aikaa olla vaan, olla ja tehdä kaikki niin kuin ennenkin. Mutta loppu peleissä siitä ei hyödy kukaan, eikä siitä nauti edes itsekään.
Teimme toissa kesänä ystäväpariskunnan kanssa asuntoautolla Lapin matkan. Ajoimme Joensuusta Kilpisjärven kautta Norjaan. Jäämeren rantoja pitkin ajelimme itää kohti ja Näätämön kautta palasimme takaisin Suomeen ja Joensuuhun.
Matkan jälkeen pasahti päähän tehdä matkalla otetuista kuvista kuvakirja. Syksyllä menin seutuopiston Kuvat kirjaksi -kurssille. Sieltä sain hyviä vinkkejä, kuinka kuvakirja laaditaan Ifolor-ohjelmalla. Niinpä sitten laadin matkasta elämäni ensimmäisen valokuvakirjan. Vaikka itse sanonkin, ihan hyvä siitä tuli. Jos vielä matkalla olisi valokuvakirjanteko ollut mielessä, olisin ottanut paljon enemmän kuvia. Runsaasti kuvamateraalia tarvitaankin, jotta on mistä valita.
Tuttaville on ollut mukava kertoa matkasta ja katsella samalla kuvia. Matka tuli esille myös englannin ryhmässä ja kerroin tästä valokuvakirjasta. Oikopäätä sain tehtäväksi kertoa siitä englanniksi seuraalla kerralla. Niinpä valmistauduin selostamaan englannin kielellä, kuinka kirjanteko-ohjelma toimii. Porukka oli kiinnostunut ja opettajaa myöten ainakin muutamat saivat lisäpontta laittaa omia kuvia talteen samalla tekniikalla. Tuntui mukavalta ajatella, että näin yhdistyivät mukava matka, valokuvausharrastus, tietotekniikan sovellutusten käyttö ja vielä englannin opiskelukin elämän kudelmaksi. Olipa juhlavasti sanottu!
Koirakin voi laittaa ihmisiä kohtaamaan toisensa. Koiraa ulkoiluttaessani tässä yhtenä päivänä
se bongasi kotikyläni linja-autoasemalla bussia odottavan ulkomaalaisen näköisen miehen. Haisteli sitä ja heilutti häntäänsä. No, ryhdyin jututtamaan kaveria. Mies puhui huonosti suomea, mutta englantia paremmin. Pääsinpä ihan kotinurkilla englantia käyttämään. Yllätyksekseni mies sanoi olevansa Irakista, Kurdi-pakolainen ja entinen sotilas. Käytiin mielenkiintoinen keskustelu Irakista, Iranista ja tietenkin Suomen oloista, enimmäkseen englanniksi. Bussi tuli ja ennen lähtöä mies toivotteli minulle hyvää syksyä kädestä pitäen.
Ei kannata elää vain omissa poteroissaan. Ihmisten kohtaaminen tuo rikkautta tapahtuipa se missä tahansa.
Oli mukava juttu tämä keskustelu kurdimiehen kanssa. On hieno taito löytää mahdolliset myönteiset ihmissuhteet yllättävistäkin tilanteista. Avoin ja uuteen myönteisesti suhtautuva mieli on ominaisuus joka tuottaa hyvää sekä muille että itselle. Voin hyvin kuvitella miten mukavalta tuntui myös keskustelukumppanistasi.
VastaaPoistaSitäpaitsi se lämmitti myös meidän, blogin lukijoiden, mieltä!